
Jos sisätiloissa oleskelu on yhtäkkiä vaarallista
Sisätiloilla on merkitystä. Vietämme siellä keskimäärin 90 prosenttia ajastamme (Allen & Macomber, 2020). Parhaimmillaan se, miten koemme tilan, tekee meidät onnellisiksi ja terveiksi ja varmistaa, että voimme suoriutua. Mutta entä jos tuo tila voi yhtäkkiä vain olla hengenvaarallinen? Ja mitä aiheuttaa se, että tämä on myös näkymätöntä?
Sisätiloissa oleskelua ei koskaan yhdistetty akuuttiin vaaraan. Se oli parhaimmillaankin epämiellyttävää, koska oli liian kylmä tai liian lämmin, tai uuvuttavaa raittiin ilman puutteen vuoksi. Kuinka erilainen tilanne on nykyään, kun koronavirustauti (COVID-19) on tällä hetkellä aiheuttanut yli 13 miljoonaa vahvistettua tartuntaa maailmanlaajuisesti ja yli 580 000 kuolemantapausta? Nyt, kun julkinen elämä on hitaasti mutta varmasti pääsemässä taas vauhtiin ja yritykset valmistautuvat työntekijöiden hallittuun paluuseen toimistoon, keskustelu terveellisestä sisäilmastosta on vilkastumassa. Ja hyvästä syystä.
Virusten leviäminen
Vuoden 2020 alussa Kiinan Wuhanissa puhkesi melko odottamaton ja uusi virustauti. Tämän vuonna 2019 puhjenneen, vakavan akuutin hengitystieoireyhtymän koronaviruksen 2 (SARS-CoV-2) aiheuttaman koronavirustartunnan (COVID-19) taudinpurkaus on sittemmin pyyhkäissyt maailmaa. COVID-19-tautia aiheuttava virus leviää pääasiassa kosteuspisaroiden välityksellä, jotka vapautuvat tartunnan saaneen henkilön yskiessä, aivastellessa tai uloshengittäessä. Pisarat ovat liian raskaita pysyäkseen ilmassa, ja ne putoavat nopeasti maahan tai muille pinnoille. Siksi COVID-19:n torjunnassa on tähän mennessä keskitytty suojautumaan läheiseltä ja suoralta kosketukselta tartunnan saaneiden henkilöiden ja pintojen kanssa. Tämä on johtanut myös kansanterveydellisiin ohjeisiin, jotka koskevat sosiaalista etäisyyttä, käsien pesua, pintojen desinfiointia, kotiin jäämistä valitusten vuoksi ja hengityssuojainten (suusumutinten) käyttöä.
Viimeaikaiset tutkimukset osoittavat kuitenkin, että SARS-CoV-2 säilyy elinkelpoisena useita tunteja niin sanotuissa aerosoleissa (van Doremalen ym., 2020). Tämä tarkoittaa sitä, että toinen mahdollinen reitti viruksen tartunnalle on näiden minikokoisten kosteuspisaroiden hengittäminen ilmaan (Lewis, 2020; Morawska ja Cao, 2020). Vaikka todisteet COVID-19:n tarttumisesta ilmateitse ovat tällä hetkellä vielä puutteelliset, useat tutkimukset osoittavat ainakin mahdollisen riskin ilmateitse tapahtuvalle tartunnalle (Chia ym., 2020; Jiang ym., 2019; Liu ym., 2020; Santarpia ym., 2020) suoran kosketuksen ja pisaroiden lisäksi. Joka tapauksessa on vahvaa näyttöä virusten siirtymisestä sisäilman välityksellä yleensä, erityisesti ahtaissa, huonosti tuuletetuissa ympäristöissä (Coleman et al., 2018; Distasio et al., 1990; Knibbs et al., 2012; Li et al., 2005; Moser et al., 1979; Nishiura et al., 2020).
Sisäilmatoimenpiteet
Sisäilman saastumisriskin vähentämiseksi tehokkaan ilmanvaihtojärjestelmän edut ovat ilmeiset (Eames et al., 2009). Ilmanvaihdolla on ratkaiseva merkitys uloshengitetyn viruksen saastuttaman ilman poistamisessa. Hyvä ilmanvaihto korvaa saastuneen ilman puhtaalla ilmalla ja suojaa siten ilman kautta tapahtuvalta tartunnalta. Ilman kierrättäminen ei sen sijaan ole vaaratonta. Se voi siirtää ilman epäpuhtauksia (ja siten tarttuvia viruksia) huoneesta toiseen, samaan järjestelmään liitettyyn huoneeseen. Tämä voi lisätä ilmateitse tarttuvien infektioiden riskiä kyseisissä tiloissa. Vaikka hiukkassuodattimet ja desinfiointi vähentävätkin tätä riskiä, ne eivät välttämättä aina tarjoa riittävää suojaa virushiukkasten koko kirjoa vastaan.
Kotona asumista koskevien toimenpiteiden asteittaisen lieventämisen myötä suuri osa väestöstä voi yhä useammin viettää aikaa julkisissa rakennuksissa ja muissa yhteisissä tiloissa, kuten kaupoissa, toimistoissa, hisseissä, kokoustiloissa, kouluissa, ravintoloissa tai julkisissa liikennevälineissä. Mahdollisuus siihen, että tartunnan saaneet henkilöt jakavat ilmaa muiden kanssa, on suuri. Kun näitä tiloja ei tuuleteta riittävästi, ei-tartunnan saaneet henkilöt ovat vaarassa saada virusinfektion hengittämällä (Morawska ym., 2020). Jos tehokas ilmanvaihto ei ole mahdollista tai tiloissa on suljettu ilmankäsittelyjärjestelmä, ilmanpuhdistus tarjoaa ratkaisun. Aiempi tutkimus osoitti, että ilmanpuhdistimet voivat vähentää merkittävästi altistumista aerosoleille ja pisaroille (Chen et al., 2020).
Ilmanpuhdistus on myös "näkyvä" ratkaisu, jolla voidaan edistää työntekijöiden ja asiakkaiden hyvinvointia ja terveyttä. Näkyvät etäisyys- ja kosketustoimenpiteet eivät estä aerosolikontaminaatiota COVID-19:llä. Ilman asianmukaista ilmanvaihtoa käsien pesu ja pintojen desinfiointi tarjoavat vääränlaista turvallisuutta ahtaissa tiloissa, joissa (pienet) ihmisryhmät kokoontuvat yhteen pidemmäksi aikaa. Toimistot, koulut ja ravintolat voivat aiheuttaa toisen tartunta-aallon ennen kuin huomaatkaan. Ilmanpuhdistuksen lisäksi tietyn UV-C-säteilyannoksen yläpuolella virukset inaktivoituvat täysin sekunneissa (García de Abajo et al., 2020; Buonanno et al., 2020). Samoin auringonvalo, joka inaktivoi noin 90 % virusten määrästä muutamassa minuutissa (Ratnesar-Shumate et al., 2020).

Suositukset
On olemassa muutamia tärkeitä suosituksia, joiden avulla voidaan tehdä oleskelusta rakennuksissa turvallista ja hillitä COVID-19:n leviämistä edelleen (ks. yllä oleva kuva). Kyse on korkean ja matalan teknologian toimenpiteiden yhdistelmästä. Ensinnäkin on tunnustettava, että SARS-CoV-2:n tartunta on mahdollista hengitysilman välityksellä. Rakennusten johtajien olisi siksi oltava tietoisia siitä, että asianmukaiset sisäilmatoimenpiteet ovat tehokkaita tämän reitin kautta tapahtuvan tartuntariskin hallitsemiseksi ja vähentämiseksi. Ilmanvaihdon lisääminen tai ilmanvaihdon lisääminen kokonaan on yksi niistä. Ihannetapauksessa tilat ovat talojen tapaan sellaisia, että edessä ja takana on läpivientihuone, joka voidaan avata.
Sisäilman kierrätys on estettävä, jotta saadaan mahdollisimman paljon raikasta (ulko)ilmaa. Olemassa olevan ilmanvaihdon lisäksi tai tiloissa, joissa ilmanvaihto on huono, tarvitaan kannettavia ilmanpuhdistimia (joissa on mekaaniset suodatinjärjestelmät, jotka pidättävät ilmassa olevat mikrotipat). Ilmanpuhdistuksen lisäksi ilman käsittely UV-C-valolla ehkäisee SARS-CoV-2:n leviämistä edelleen.
Lopuksi
Koronakriisin tärkein opetus on muuttaa tapaa, jolla ajatellaan ilmaa. Pitkään ilma oli tilan käyttäjien keskuudessa päällimmäisenä mielessä lämpötilan, kosteuden ja hajun kanssa. Juuri ilmaolosuhteet herättävät ihmisissä tietynlaisen tunteen. Corona katalysoi nyt huomiota sellaisiin ilman olosuhteisiin, jotka eivät heti aiheuta reaktiota, kuten hiilidioksidiin, hiukkasiin, hajuttomiin kemiallisiin komponentteihin ja ennen kaikkea viruksiin. Tulevaisuudessa rakennusten kestävyyden on siis oltava muutakin kuin ympäripyöreys, energianeutraalius ja muutoin jalanjälki. Hyvä ympäristölle, mutta huono ihmisille rakennusten osalta ei ole enää mahdollista! Kestävyys ilman terveysvaatimuksia on itse asiassa merkityksetöntä. Avaruus ei ole koskaan ollut suositumpi kuin nyt. Macomber ja Allen (2020) uskovat, että tulevaisuudessa rakennukset, joilla on "hyvä terveystarina", saavat riittävästi vuokralaisia ja hyvät vuokrat. Rakennukset, joiden terveystarina jää jälkeen, jäävät jälkeen.
Tohtori Herman Kok on Wageningenin yliopiston Facility Management -luennoitsija ja Shignin toimitusjohtaja. Shign on tieteellinen tutkimusyritys, joka keskittyy asumiseen ja palveluihin liittyviin poliittisiin kysymyksiin ja tutkii ympäristön vaikutusta ihmisiin. I-team Solution BV (osa i-team Globalia) pyysi häntä kirjaamaan näkemyksensä nykyisestä sisätilojen tilanteesta.